Neuleita ja rakkautta

Helmikuu on mennyt yhdessä hujauksessa ja vaikka olen monesti suunnitellut kirjoittelevani tänne, olen usein ollut sopivan hetken tullut niin väsynyt, etten ole jaksanut. Väsymys on kuitenkin sellaista hyvää laatua, mielekäästä tekemisestä syntynyttä väsymystä.

Kuten kuvista näkyy, meille muutti viime viikolla lyhytkarvainen saksanseisojan pentu, Helmenpoimijan Bauer, kavereiden kesken Myrsky. Myrsky on osoittautunut mitä ihanimmaksi pikku koiraksi, jolla energiaa ja intoa riittää vaikka muille jakaa. Leikkeihin sännätään päistikkaa sen kummemmin harkitsematta ja herkkujen perässä onnistuu jo esimerkiksi luoksetulo jo todella hyvin.

”Isoveikat”, eli meidän 3-vuotias karkeakarvainen mäyräkoira Pyry ja 1-vuotias lyhytkarvainen mäyräkoira Tuisku, ovat ottaneet uuden lauman jäsenen hyvin vastaan ja leikit pennun kanssa sujuvat hienosti. Ongelmatilanteiltakaan ei toki ole vältytty, pistäähän tuollainen uusi pikkuinen kaikilta elämän ja yöunet hetkeksi sekaisin. Stressi on purkautunut milloin äksyilynä, milloin machoiluna, mutta ratkaisuja kaikkien koirien palautumiselle on haettu mm. sillä, että pentuaitauksesta on tehty Pyrylle paikka olla yksin ja rentoutua ja Tuisku on päässyt välillä olemaan makuuhuoneessa rauhassa.

Koska isoveljet ovat pennun suhteen kovin kärsivällisiä, kahinat ovatkin tulleet enempi keskenään tai sitten meidän ihmisten kanssa. Tässä on päässyt taas opiskelemaan itsekin entistä enemmän koirien laumadynamiikasta, elekielestä ja erilaisista ratkaisuista sujuvaan yhteiseloon. Koska nämä kolme kaverusta ovat omat ensimmäiset koirani, olen saanut monet asiat opetella kantapään kautta ja sukeltaa netin ja koirankoulutusoppaiden syövereihin aina sitä mukaa kun uusi haaste ilmaantuu eteen ratkaistavaksi. Tekemällä ja lukemalla onneksi oppii ja olen huomannut, että mitä enemmän ja tarkemmin kuuntelee koiriaan ja niiden viestintää, sitä varmemmin onnistuu.

Ammattilaisilta saa myös hyvin apua tai uskonvahvistusta, jos kokee epävarmuutta. Olen itse turvautunut Jaana Pohjolan apuun, kun olen kaivannut neuvoja ja hän on ollut kyllä paitsi rautainen ammattilainen, myös erittäin positiivisesti ja ratkaisukeskeisesti eläimien ja ihmisten yhteiseloon suhtautuva tyyppi. Kannustankin lämpimästi jokaista, joka ei ole ihan varma omista koirankoulutustaidoistaan, kysymään neuvoja ammattilaisilta. Netti kun on pullollaan monenlaista ja usein ristiriitaistakin tietoa tästäkin aiheesta.

Pari ensimmäistä päivää Pyry ja Tuisku ovat siis sulatelleet uutta tilannetta ja uuden perheenjäsenen olemassaoloa, mutta nyt kirjoittaessani tätä, iloinen ralli kiertää olohuoneen sohvapöydän ympärillä ja kaikki ovat mukana menossa. Myrsky on myös tottunut mäyräkoirien ulvontakonsertteihin, jotka järjestetään aina, kun ikkunasta näkyy tiellä yksikin ohikulkija. Unet jatkuvat metelöinninkin keskellä.

Parasta helmikuussa oli ehdottomasti se, että pikkuveikka Eemeli tuli meille viikoksi viettämään hiihtolomaansa. Viikkoon sisältyi kohokohdan, eli koiranpennun haun lisäksi paljon teinin herkkuruokia, moottorikelkka-ajelua, leffoja, rentoa yhdessäoloa, saunomista, koirien kanssa lenkkeilyä ja tutustumista Rautavaaraan. Eemeli on hyvin eläinrakas ja yhteinen sävel myös uuden tulokkaan kanssa löytyi välittömästi.

Odotan innolla myös sitä, että ihanat bonuslapseni pohjoisesta tulevat hiihtoloman viettoon meille Rautavaaralle. Kyllä sitä on onnellisimmillaan silloin, kun saa kaikki rakkaat saman katon alle♥️

Tässäpä vielä myös kuvia pikkuveljilleni toteuttamistani joululahjaneuleista. Tämä Eemelin pusero on tehty kokonaan Novitan 7 veljestä langan jämistä. Kuvion bongasin pinterestistä ja malli on omasta päästä. Eemelin toiveena oli väljä kirjoneulepusero ja sellaisen hän sai.

Alvarin neule on Drops Air -lankaa, joka on paksua, mutta kevyttä rakenteensa ansiosta. Langan huonona puolena on se, ettei se ole konepestävä, mutta päällä neule on aivan ihanan pehmoinen, kuin pumpulia.

Alvarin neule on Dropsin malli, ohjeen löydät täältä.

Helmikuussa olen ehtinyt opiskelun ohessa käydä myös töissä päiväkodissa, mikä tuntuu päivä päivältä vain mukavammalta työltä. Rautavaaran päiväkodissa on ihanan kodinomainen tunnelma ja sekä työkaverit, että lapset ovat ihania. ♥️

Myös Anna Sirkiä Designin puolella puikot ovat viuhuneet ja helmikuussa valmistui useampi neule, mm. toinen Rautavaaran pitäjäneule.

Helmikuussa ehdin myös täyttää 32-vuotta. Tämä ei sinänsä ollut erikoinen merkkipaalu ja ikäkriisistä ei ole tietoakaan, ehdin nimittäin jo viime vuoden puolella jollekin väittää olevani 32-vuotias. Jollei edes itse muista omaa ikäänsä, sillä ei taida aidosti olla merkitystä.

Tässä 32-vuotiaana, kun nyt asustelen Rautavaaralla Pohjois-Savossa kolmen koiran ja aviomiehen kanssa, teen päiväkodissa lastenhoitajan sijaisuuksia ja kirjoitan opinnäytetyötä, olen todella monella tapaa paikassa jossa en ikimaailmassa olisi kuvitellut olevani, mutta jossa olen todella onnellinen. Olen tässä ennen muuta avoimen mielen ansiosta. Sanon yleensä uusille mahdollisuuksille, uusille kokemuksille ja epätavanomaisille ratkaisuille mieluummin kyllä kuin ei ja se on johdattanut minut mitä erikoisempien paikkojen ja kokemusten äärelle. Kuten nyt tänne, omaan kotiin Rautavaaralle, tämän rakkaan ”lauman” kanssa. ♥️