Bongasin alkusyksystä Saariston kombin kurssikatalogista, että meillä Houtskarissa asti järjestetään tänä syksynä nypläyskurssi. Kaiken lisäksi kurssi oli kaltaiselleni etäopiskelijalle erinomaisessa muodossa: kolmena maanantaina viisi tuntia kerrallaan. Pidän ylipäänsä intensiivisestä opiskelusta, etenkin kun kyseessä on jokin uusi aihe. Ilmoittauduin kurssille heti, enkä ole katunut hetkeäkään!
Kurssilla oli lisäkseni muutama muu houtskarilainen, osalla äidinkielenä suomi, osalla ruotsi ja molempia puhuttiin iloisesti sekaisin. Tämä lisäsi motivaatiotani entisestään, sillä tiesin, että minulla on marraskuussa edessä ruotsin suullinen tentti. Mikä sen parempi ympäristö harjoitella kieltä, kuin sitä äidinkielenään puhuvien joukossa.
Opettajamme oli ihana! Tina Lauren jaksoi kärsivällisesti neuvoa, esitteli paljon erilaisia töitä, joista sai lisää inspiraatiota harjoitteluun ja hän oli kaikkiaan todella kannustava. Kurssilla oli ylipäänsä todella mukava ja yhteisöllinen tunnelma. Kuljetin mukanani isoäidiltäni saadut tarvikkeet ja kun muut huomasivat, etten omistanut nypläykseen soveltuvaa levyä, ainoastaan tyynyn, eräs kurssilainen hoksautti ystäväänsä Medelbystä. Medelbyn rouva lahjoitti minulle ystävällisesti oman, ylimääräiseksi jääneen levynsä. ♥️
Kurssilla muut olivat itseäni edistyneempiä, mutta se ei haitannut. Jokainen teki oman tasonsa mukaan työtään eteenpäin. Oli myös näin aloittelijana kiva nähdä, mitä edistyneemmät työstivät. Vasta-alkajana aloitin pienestä: opettelin puolaamaan nypylät oikein ja ensimmäisenä työnä opettelin nypläämään palmikkoa.
Seuraava työ olikin sitten harjoitustyö, jossa käytiin läpi olennaisimmat ”lyönnit”.
Tämä on todella kätevä malli nyt myöhemmin tarkistaa myös, miltä mikäkin lyönti näyttää luonnossa.
Nyplääminen on tarkkaa puuhaa ja vaikka vain yhden nypylän laittoi kerran väärään paikkaan, virheen näki heti työssä. Purkamaankin pääsin muutaman kerran, mikä oli kyllä hyvää harjoitusta.
Seuraavana työnä sain kokeilla pienen joulukoristeen tekoa. Tämä työ oli kiva tehdä ja se valmistuikin nopeasti. Haasteena tosin oli ohut lanka ja siksi myös työn jäljen seuraaminen.
Olen kyllä iloinen, että sain taas oppia jonkin uuden kädentaidon, joka on edellisillä polvilla ollut hallussa. Isän äiti lahjoitti minulle nypläystarvikkeensa jo muutama vuosi sitten ja on harmittanut, etten ollut ehtinyt opiskella asiaa aiemmin. Nyt kun tilaisuus tarjoutui, olen paitsi tyytyväinen siihen, että jatkan mummin jalanjäljissä ja että välineet tulevat käyttöön, myös hyvin innostunut itse nypläämisestä. Seuraava pitsi onkin jo aloitettuna nypläystyynyssä ja kirjoja on katseltu kirjastosta. Tarkoitus on tehdä pidempi reunapitsi seuraavaksi.
Minulle on tärkeää jatkaa perinteitä, etenkin kädentaitojen osalta, oli sitten kyse neulomisesta, virkkaamisesta, ompelusta, kutomisesta tai paikkaamisesta. On hyvä osata tehdä itse ja myös korjata sekä muokata niin vaatteita kuin muita asioita kotona.
Olipa kurssista muuten apua myös ruotsin kielen opiskeluun: sekä suullisesta, että kirjallisesta kurssista sain erinomaisen arvosanan.
Nyt on mukava pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä kohti Rautavaaraa ja uutta seikkailua siellä. Siitä lisää seuraavalla kerralla♥️
Melkein kuin Strömsössä 
Jätä kommentti