Alkukesästä aloimme viimein remontoida yläkerran pientä wc:tä. Ostaessamme talomme kesällä 2020, saimme ensimmäiseksi huomata, että yläkerran vessasta tulivat vedet läpi lattiasta alakertaan ja suoraan makuuhuoneeseen. Talo oli ollut asumatta kolme vuotta ja siinä ajassa oli suurin osa hanoista ja putkista joko haljennut talvella tai ruostunut puhki.
Koska alkusiivouksessa ja hanojen vaihdossa kului niin paljon aikaa ja rahaa, yläkerran vessan remontoiminen jäi odottamaan parempaa hetkeä, käytössä kun oli kuitenkin alakerran wc.
Yläkerran wc on pieni, ikkunaton komero, jonka seinän takana on tekninen tila ja lämminvesivaraaja. Heti wc-istuinta vaihdettaessa huomattiin miksi vedet valuivat katon läpi – vanhan istuimen vesisäiliö oli halki. Remontista tuli siis odotettua pienempi. Pelkäsimme joutuvamme isompaankin putkiremppaan, mutta onneksemme ei tarvinnut edes vaihtaa koko lattian laatoitusta.
Emme olleet erityisen ihastuneita korokkeeseen, joka vessaan oli rakennettu, mutta päätimme, että turha purkaa ehjiä rakenteita ja uusi istuin asennettiin sen päälle. Puupaneelin ja valkoisen kaakelin yhdistelmä on toki klassinen, mutta koska minulla oli inspiraatiota maalata, hommasimme sekä paneeli-, että kaakelimaalia.
Edellisellä omistajalla oli jäänyt projekti sen verran kesken, että listat puuttuivat. Siispä maalaamisen jälkeen alkoi listojen laitto, mikä oli yllättävän hankalaa, sillä mikään seinä ei tuntunut olevan oikein suora. Tyypillistä etenkin tässä vanhassa talossa, kun pohjana on eri paksuisista puunrungoista veistetyt hirret 1700-luvulta. Luonnon muotojen mukaan pitää tehdä siis remonttikin.
Lattia maalattiin Tikkurilan Luja Ceramic tiles -maalilla, johon Mikko valitsi sävyksi tummansinisen sävyn M350 nimeltään Mustekynä. Pohdimme ensin, onko se liian radikaali, mutta lopputuloksesta tuli aika hauska. Virkkasin ontelokuteesta matot vessan mittojen mukaisesti.
Koska rakastan käsitöiden lisäksi myös maalaamista ja piirtämistä, päätin koristella valkoiseksi maalattuja paneeliseiniä käsin maalatulla boordilla, jonka kissankello -aihetta toistan muualla seinässä. Maalin sävy on sama tumma sininen kuin lattiassakin.
Myös peili ja wc-paperiteline saivat sinisen maalipinnan ja pitihän sitä oveakin hieman koristella.
Vessan mattojen virkkauksesta innostuneena tilasin enemmänkin trikookudetta – luvassa siis lisää virkattuja mattoja. Kangaspuutkin olisi, mutta ne joutuvat vielä odottamaan kokoamista, sillä käsityöhuoneeksi tarkoitettu vanha talli on vielä vailla lattiaa. Paremman puutteessa siis virkataan, mikä ei toki haittaa yhtään. Virkkaaminen tuntuu ihanan kesäiseltä käsityöltä, kun on ensin koko pitkän talven neulonut villapaitoja ja -sukkia. Siksipä piti väsätä kalalangasta pieni kesäkassikin.
Tähän ei valitettavasti ole olemassa ohjetta, sillä se on tehty ihan omasta päästä vain. Kuten tavallista.
Vessasta tuli mielestäni oikein kaunis, oikeastaan yksi kauneimpia huoneitamme, vaikka tuntuukin hassulta sanoa niin tästä ikkunattomasta komerosta. Ehkä se tuntuu kauniimmalta siksi, että se on ensimmäinen huone, joka on tehty täysin ”valmiiksi” asti – kaikkialla muualla kun on sellaista pientä odottavaa unelmaa, pieniä pintaremonttihaaveita.
En ole kovin hyvä sietämään keskeneräisyyttä, perfektionisti ja suorittaja kun olen ja ADHD-aviomieheni lienee siinä vielä huonompi. Tällaisella vanhalla tilalla keskeneräisyys on kuitenkin vakio, johon pitää tottua. Tämä on sinänsä kyllä hyväksi meille molemmille. Oppii paitsi sietämään keskeneräisyyttä, myös säätelemään omaa tekemistään – tätä projektia kun ei voi tehdä valmiiksi syömättä ja nukkumatta. Valmista tulee tuskin koskaan.
Onneksi olemme oppineet jo sen verran, että osaamme myös nauttia kesästä, rakkaiden seurasta, kukoistavasta puutarhasta ja kauniista kodista.
Juuri nyt on ihaninta viettää aikaa lasten ja koirien kanssa ihan vaan kotona. 🫐♥️
Melkein kuin Strömsössä 
Jätä kommentti